Puheet ovat tekoja työpaikalla

Rupattelu työkaverin kanssa vapaamuotoisesti missä tahansa kohtaamistilanteessa on meille työn tekemisen innoite. Mikäs sen hauskempaa kuin kertoilla omista asioista ja hauskoista jutuista, toki joskus myös surullisemmista. Jutustelun rentouttavan vaikutuksen lisäksi vahvistuu myös sosiaalinen kitti, liitos, joka yhdistää työpaikan jäsenet, ja jonka kautta jokaisen itsen arvostus ja huomiointi voimaantuvat. Rupattelun tavoite on edistää keskinäistä ymmärrystä, syventää yhteistyön edellytyksiä sekä koko työyhteisön työvireen ylläpitoa. Rakentava puhuminen ja sosiaalisesti oikein viritelty vitsailu ovat tärkeitä taitoja, jotka edistävät positiivista työpaikkahenkeä ja ehkäisevät konflikteja. Tässä asiassa kehittyminen vaatii harjoittelua, mutta kehittyminen palkitsee pitkällä aikavälillä parempana yhteistyönä ja tehokkaampina työsuoritteina.

Mutta millaiseksi vuorovaikutus muuttuu, kun puheet kääntyvät aiheisiin, jotka jakavat näkemyksiä työn sujuvuudesta, kytkeytyvät eri identiteetteihin tai vain huomion saamiseen? Kinastelua, ohipuhumista, välttelyä, jopa vaikenemista kokonaan. Somemaailmasta tutut karkeudet ja kuplaantumiset alkavat voimistua. Miten näissä oloissa pystymme yhteisen hyvän edistämiseen?

Sosiologi Erving Goffman tiivisti omaa näkemystään väittämällä, että julkinen esiintyminen ja viestintä ovat itsensä esittämistä. Vuorovaikutuksessa annamme ja saamme vaikutelmia. Otamme työpaikoilla julkisen minän roolin, joka pyrkii näkymään muille parhain päin. Teemme tätä enemmän tai vähemmän tietoisesti. Vakiintuneen käyttäytymiskoodin murtaminen on toki mahdollista, mutta työlästä. Goffmanin mukaan vuorovaikutus tapahtuu aina jossain merkitysjärjestelmässä eli kehyksessä, jota ilman tilannetta olisi mahdotonta ymmärtää. Kehyksen muututtua esimerkiksi puheet ja teot tulkitaan eri lailla.

Entäpä jos jatkossa työpaikkakeskustelujen eri kehyksissä pyrkisimme entistä tietoisemmin vahvistamaan omaa keskusteluasemaa rakentavaan suuntaan vaikeissakin aiheissa? Olitpa esihenkilö tai työntekijä, sinulla on oikeus kertoa mielipiteesi ja perustalla se. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi. Kun puhumme yhdenvertaisuuden tai osallistamisen kehyksessä, uutta rakentavat puhetavat ovat edelleen aika vähäisiä. Tavoittelemme hienoja visioita v. 2030, mutta arkiviestinnän rajaavat ja ulkoistavat käytännöt voivat edelleen hyvin. Meillä on edelleen korkea kynnys puuttua työkaverin puheeseen, joka on ulkoisesti neutraalia, mutta sisällöllisesti poissulkevaa. Monikulttuurisuus ja moninaisuus vielä nostavat meidän vaatimustasoamme siitä, mitä sanomme. Se, mikä on hauska juttu saunaporukassa, ei ole sitä kaikille edes kahvitauolla. Vitsailla saa ja kannattaa, mutta tunne työkaverisi paremmin, niin onnistut. Puheet ovat tekoja.

#kruunupuisto #tuottavuus #vuorovaikutus #oppiminen #työkyky #lähijohtaminen #työurajohtaminen

Artikkelin kirjoittaja on FM Veijo Ojanaho, joka toimii Kruunupuistossa työelämäpalveluiden asiantuntijana. Veijo on tehnyt pääosan työurastaan ammatillisen kuntoutuksen ja työyhteisöjen kehittämisen kentällä. Hän on kouluttanut ja valmentanut työyhteisöjä 26 vuotta ja toiminut liki 20 vuotta myös esihenkilönä. Työuraan on mahtunut töitä opettajana, sosiaalityöntekijänä, kuntoutussuunnittelijana ja työyhteisövalmentajana. Osaamistaan Veijo on täydentänyt johtamisen ja esihenkilökoulutusten myötä.
Veijon ajatuksia johtamisesta, työstä ja työelämän ilmiöistä voit lukea sivustoltamme kerran kuukaudessa.

Työelämäpalveluihimme voit tutustua tästä.