Seuraava teksti on asiakkaan ja hänen kuntoutusryhmänsä ajatuksia ammatillisen KIILA-kuntoutuksen annista ja tavoitteiden toteutumisesta. Tekstin on kirjoittanut yksi ryhmäläisistä ja lopussa on koko ryhmän mietteitä siitä, mitä he ovat saaneet kurssilta omaan arkeensa.

”Tavoitteiden toteutuminen:

Kiila-kuntoutuksen myötä otin aktiivisuusrannekkeen käyttöön ja sen avulla seuraan omaa hyvinvointiani. Nukun arkisin liian vähän, viiden tunnin unia vain, mutta osaan ottaa ”takaisin”. Viikonloppuisin nukun yhdeksästä kymmeneen tuntia ja jos tunnen itseni väsyneeksi, niin rentoudun. Jo vartin makoilu riittää palautumiseen.

Liikunta on lisääntynyt ja vakiintunut kolmeen neljään kertaan viikossa. Tähän on vaikuttanut suuresti kipujen määrä.  Nyt, kun ne ovat hallinnassa, kävelylle lähtö tai pyörän kaivaminen varastosta eivät tunnu ylivoimaiselta, vaan ajatukset ovat pikemminkin sellaiset, että ”nythän olisi aikaa lähteä ulos”. Liikunta myös piristää paskemmankin päivän, huomannut olen! Kävelyllä jätän kuulokkeet pois ja katselen ja ihailen luontoa tai rakennuksia, haistelen jopa miltä missäkin tuoksuu.

Kuntoutuksessa asetettuna tavoitteena minulla oli tupakoinnin lopettaminen. Miten suuresti tähän vaikuttikin väsymys ja kivut! Nikotiini-inhalaattori ollut käytössä nyt viikon verran ja en polta enää töissä. Kotona menee enintään kolme tupakkia, mutta on päiviä, kun en ole polttanut yhtään! Ne ovat niitä päiviä, kun en ole väsynyt eikä särkyjä ole.

Toinen tavoitteeni oli laihduttaminen. Kasvikset, hedelmät, salaatti ja kananmunat kuuluvat miun työeväisiin nykyisin. Kun tajusin, miten paljon vihanneksia on vaihtoehtoina, niin en ole kyllästynyt. Makeuttamattomat jugurtit ja rahkat – nam! Vähän sokeroimatonta pilttiä sekaan niin, avot. On alkanut kiinnostaa kevyemmät vaihtoehdot. Suunnittelen etukäteen mitä syön. Mies hoitaa kaupassa käynnin ja valitsee miulle kevyemmän vaihtoehdon. Syönnin jälkeen en ole enää väsynyt, vaan saanut polttoainetta ja virtaa! Olen myös ottanut tavakseni syödä hedelmän ja kourallisen pähkinöitä, ennen kuin lähden töistä kotiin, niin kaappien koluaminenkin on jäänyt. Herkkuja ei juurikaan tee mieli.

Esimiehen kanssa keskusteltu aktiivisesti; olihan minulla tyky-neuvottelukin tuossa.

”Kirjoita ammatillisen kuntoutuksen paperit”, sanottiin, vaan tähän en ole vielä suostunut.

Haluan nyt selvittää, mitä muuta on tarjolla. Ei tämä kuitenkaan poissuljettu asia ole.

Olen kertonut kuntoutuksesta muutamalle työkaverille sekä postannut yrityksen työntekijöiden Facebookkiin suosituksia. Minulle tämä on ollut loistava juttu, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Olen alkanut ajattelemaan asioita tarkemmin ja itselleni ystävällisemmin.

Miulle kuntoutuksessa on ollut parasta tuki, omaohjaajan sekä muiden kurssilaisten;

itsetutkiskelu ei ole ollut enää negatiivista, enkä ole luovuttanut asioiden suhteen enää niin helposti kuin ennen. Ihan parasta tässä on, että näillä voimavaroilla elämässä on alkanut paistaa aurinko. Mieskin kiittää kun en rähjää hänelle enää…”

Kirjoittajan ohella koko hänen kuntoutusryhmänsä toi esiin, että päällimmäisenä KIILAsta jäi mieleen hyvä olo, jota kuntoutus on tuonut. Kurssilta on jäänyt ajatus armollisuudesta itseä kohtaan – kaikkea ei tarvitse tehdä ja to-do listaltaan voi pyyhkiä pois suorittamisen. Tähän liittyvät myös huomiot rentoutumisen ja palautumisen tärkeydestä sekä huumori ja positiivisuus arjessa unohtamatta sosiaalisia kontakteja. KIILAsta on saanut opastusta säännölliseen liikunta- ja ruokarytmiin ja pohdittu yhdessä, miten ylläpitää motivaatiota niiden noudattamisessa työarjen keskellä.

Tärkeänä voimavarana KIILA –kurssin keskusteluissa nousi esille luonto. Yhdessä tutustuttiin luonnon hyvinvointivaikutuksiin, erityisesti aivoterveyden näkökulmasta.

• Blogitekstin on koostanut ammatillisen kuntoutuksen tiimin psykologi Anniina Simonen ja teksti julkaistaan kuntoutujan ja ryhmän luvalla.

Jos haluat tietää lisää KIILA –kuntoutuksesta tutustu www.kruunupuisto.fi/kurssit/kiila-kuntoutus/